Molempien, sekä mentorin että aktorin näkökulmasta meillä on ollut alkututustumisen jälkeen toimiva vuorovaikutussuhde, jossa molempien ääni on päässyt kuuluville ja olemme suhtautuneet kunnioittavasti toistemme tietotaitoon. Mentori on jakanut aktorille ammatillista osaamistaan ja matkan varrella oppimiaan kokemuksia. Mentorilla on ollut loistavat taidot ohjata tapaamisiamme. Yhteistyömme on ollut sujuvaa ja mentori on ikään kuin ottanut isosiskon roolin. Välillemme on muodostunut luja yhteenkuuluvuuden tunne ja olemme huomanneet meissä samanlaisia piirteitä. Mentori on osannut antaa uusia näkökulmia aktorin ajatuksiin ja osannut sanoittaa aktorin mielessä olevia ideoita opintojen suhteen. Mentori on kannustanut rohkeasti uskomaan omaan itseensä ja omiin kykyihin. Olemme pohtineet yhdessä vahvuuksiamme, jotta osaamme hyödyntää niitä parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteistyömme kantava voima on ollut ratkaisukeskeinen lähestymistapa, jossa molemmat ovat tasa-arvoisessa suhteessa toisiinsa. Yhdessä olemme ratkoneet ja pohtineet matkan varrella kohdattuja asioita. Olemme saaneet toisiltamme myös vertaistukea omiin opintoihimme liittyen. Yhteistyömme on ollut voimaannuttavaa ja naurulla höystettyä stressin purkua tavoitteita unohtamatta. Lähitapaamistemme ulkopuolella aktorille on ollut helpottavaa tietää, että mentorin tuki on ollut saatavilla myös silloin.

Keskustelumme ovat lähteneet aktorin tarpeista ja muista ajankohtaisista aiheista. Meidän ei ole tarvinnut ikinä vääntää keskustelua rautalangasta, vaan keskustelu on ollut soljuvaa ja sujuvaa. Välillemme on syntynyt vahva luottamussuhde, jossa on voinut ottaa esiin aiheen kuin aiheen. Meidän ei ole tarvinnut pelätä toisen varpaille hyppäämistä eikä arvostelua, sillä meidän mentorointisuhteemme on tasa-arvoinen ja toista arvostava.

Palautteen antaminen toisillemme ei ole ollut sillä tavalla konkreettista, että toinen olisi pyytänyt ja antanut. Palautteen antaminen sivulauseissa on ollut luonnollinen osa meidän tapaamme toimia yhteistyössämme. Molemmat olemme olleet avoimina kuulemaan palautetta toisiltamme. Palautteen antaminen ja saaminen ei ole ollut yhteistyömme keskiössä, vaikka se onkin tärkeä osa sitä.

Yhteistyömme aikana emme ole kohdanneet kertaakaan ristiriitoja, jotka olisivat aiheuttaneet eripuraa ja saaneet aikaan väittelyä. Ehkä tämä johtui siitä, että olemme molemmat rauhallisia, avarakatseisia ja suvaitsevaisia. Molemmilla on takanaan elämänkokemusta, jonka vaikutuksesta tiedostamme samankaltaisuuksia ja erovaisuuksia itsessämme ja muissa. Osaamme suhtautua erilaisiin näkökulmiin kunnioittavasti ja osaamme katsoa asioita laajemmasta näkökulmasta. Ymmärrämme ihmiselämän koko elämänkaarta iloineen ja suruineen.

Kasvutarinamme alkoi ensimmäisestä tapaamisestamme lähtien. Voisimme kuvailla matkaamme mielenkiintoiseksi matkaksi digimaailmaan ja sen ihmeellisyyksiin. Olemme oppipolullamme oppineet itsestämme, toisistamme ja ryhmädynamiikasta. Ryhmädynamiikka lähtee toisiin tutustumisesta ja yhteisen päämäärän löytämisestä. Yhteisten tavoitteiden asettamisen ja roolien jaon jälkeen jokainen jäsen on sitoutunut kohti yhteisten tavoitteiden saavuttamista. Pohdimme, että onnistuneesta ryhmästä kertoo se, että voimme kuvailla ryhmäämme me-hengen kautta. Yhteistyömme on vuoropuhelua, eikä ainoastaan yksisuuntaista sanelua. Välitavoitteina meillä oli luottamuksellisen ja tasa-arvoisen vuorovaikutussuhteen luominen ja säännölliset tapaamiset. Kuten edellä jo kerroimme, saavutimme hyvän ja luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen. Säännöllisistä tapaamisista pohdimme, että emme edenneet alkuperäisen tavoitteisiin kirjatun aikataulun mukaan, sillä tapasimme sitä mukaan, kun tarvetta ilmeni. Vaikka tapaamisemme olivat epäsäännöllisiä, niin silti ne menivät tietyn kaavan mukaan. Molemmilla oli yhteinen tunne siitä, että nyt on aika tavata ja silloin otimme yhteyttä ja saimme sovittua seuraavan tapaamisemme. Myöskään aiheemme eivät olleet kiveen hakattuja, vaan ne syntyivät tarpeiden mukaan. Monesti keskustelumme kuvastivat sillä hetkellä yhteiskunnassa pinnalla olevia asioita.

Emme saaneet opinnollistamista liitettyä mentorointiprosessiin, sillä sille ei löytynyt tarvetta eivätkä kriteerit täyttyneet. Aktorilla oli aiempaa osaamista, mutta eri alalta, eikä sitä olisi voinut hyödyntää sosiaalialan opinnoissa. Aktorin aiempi osaaminen näkyy muuten, sillä asiakaspalveluammatissa toimiessa on kertynyt pohjaa asiakastyöskentelyyn. Jätimme opinnollistamisen mentorointiprosessista pois tarkoituksella pohdinnan jälkeen.

Olemme hyödyntäneet matkamme varrella oppimiamme digivälineitä niiltä osin kuin se on ollut mielekästä ja tarkoituksen mukaista. Kuitenkin niin, että olemme voineet tutustua mahdollisimman erilaisiin tapoihin kommunikoida tilanteiden ja oman osaamisemme mukaan. Kumpikaan meistä ei ollut ennen mentorointikurssin alkua edes tietoinen kaikista niistä uusista menetelmistä, joita olemme matkan varrella oppineet. Olemme molemmat edistyneet mielestämme huimasti ja tulleet rohkeammiksi tietotekniikan käyttäjiksi. Olemme käyttäneet Skypeä, WhatsAppia, Answergardenia, Swaytä, OneNotea ja olemme saaneet perustettua tämän blogin. Blogin tekoon olisimme kaivanneet enemmän ohjeita, sillä nyt olemme oppineet tekemään sitä yrityksen ja erehdyksen kautta. Laadullisesti se ei ole mielestämme niin hyvä kuin olisimme halunneet, mutta meillä ei ollut aikaa eikä resursseja enempään. Sisällöllisesti siitä kuitenkin välittyy meidän molempien pirskahteleva persoonallisuus.

Miettiessämme matkaamme kohti laadittuja tavoitteita, olemme mielestämme saavuttaneet kaikki ne tavoitteet, mitä olemme yhteistyöllemme asettaneet. Olemme keskustelleet vapautuneesti opinnäytetyön herättämistä kysymyksistä ja sen tekemisen haasteista. Mentori on osannut antaa aktorille uusia näkökulmia ajattelun tueksi. Olemme pohtineet opinnäytetyön aihetta, sen valintaa ja rajaamista sekä tutkimussuunnitelman laadintaa. Koimme opinnäytetyön aiheesta keskustelun mielenkiintoiseksi ja siinä korostui aiheen mielekkyyden tärkeys, jotta jaksaa paneutua työhön.

Keskustelimme työharjoittelusta, mitä harjoittelijalta odotetaan ja mitä harjoittelija voi vaatia omalta ohjaajalta. Pohdimme opiskelijan työmahdollisuuksia ja verkostoitumisen tärkeyttä. Mitä työmaailma odottaa sijaiselta? oli kysymys, joka mietitytti aktoria. Tässä kohdin mentorin kokemus tuli näkyviin ja keskustelimme näistä odotuksista yhdessä.

Mentorin osaaminen ja kokemus tuli myös hyvin esille pähkäillessämme, mitä osaamista päiväkotityöskentely vaatii. Pohdimme leikin merkitystä ja sen tärkeyttä lapsen kehityksessä ja oppimisessa. Puhuimme leikin teorioista ja lasten havainnoinnista, josta tulee lasten kanssa työskennellessä lopulta luonnollinen osa työtä. Pohdimme, mitä kaikkea havainnoinnin kautta voi lapsesta saada selville. Keskustelimme myös lasten kanssa työskentelystä ylipäätään ja niistä mahdollisista ympäristöissä, jossa tämä mahdollistuu.

Nyt jäämme odottelemaan tämän mentorointiprosessin päätösjuhlaa, jota odotamme jo innolla. Mentorointiprosessi on hitsannut meidät tietyllä tavalla yhteen ja aiomme jatkaa yhteydenpitoa myös jatkossa.