Kouluhommia on tällä hetkellä enemmän kuin tarpeeksi ja myös siitä syystä hyvä mentori on kultaakin kalliimpi. Myös mentorilla on ollut P-A-L-J-O-N töitä ja siksi on lohduttavaa, mukavaa ja innostavaa jakaa kiireen luoma tuska. Olemme huomanneet, että vertaistuki on paras tuki. Löysimme hienon kuvan, joka kuvastaa hienosti meidän yhteistä projektiamme. Jätämme teille arvailujen varaan, kumpi meistä on Maisa ja kumpi on Kaarina. :D

Ps. Kuvan löysimme täältä: http://sarjakuvaruutu.fi/2016/04/maisan-ja-kaarinan-viimeinen-tikki/

Pohdimme syntyjä syviä ja eksyimme takaisin opparin maailmaan, sillä aktorin opinnäytetyön aihe on muuttunut sitten edellisen pohdinnan. Jälleen on mentorin hyvien neuvojen aika. Näyttää siltä, että matkaan on tarttunut ystävä, eikä opparin tekemisestä tulekaan niin yksinäistä puurtamista kuin aktori aiemmin ajatteli. Nyt siitä tulee iloista puurtamista. Tai tässä uskossa vielä ollaan. :D

Keskustelimme myös päiväkotimaailmasta. Pohdimme leikin teorioita ja niiden merkitystä käytännön työssä. Keskustelimme leikin havainnoinnista ja siitä kaikesta mitä lapsista voidaan nähdä ja oppia leikin kautta. Tässä muutamia esimerkkejä: roolien jakautuminen, lapsista löytyvä luovuus, mielikuvitus ja miten he leikin kautta prosessoivat näkemiään, kokemiaan ja oppimiaan asioita. Lapset ovat välittömiä ja suorasukaisia. Ja siksi niitä rakastammekin.

Annoimme mukavasti painoarvoa myös mentorointi-projektin loppuhuipennukselle maaliskuussa, sillä pohdimme jo kulkuvälinettä ja majoitusta. Siitä tulee toivottavasti íkimuistoinen ilta ikimuistoiselle projektille!

Tässä vähän mietittävää joululahjojen sijaan:

Mukavaa joulun odotusta! toivottavat Suharit